Paasitornin kerroksessa 3,5 on kaksi keskenään lähes samanlaista tilaa. Ne on omistettu ihmisille, joiden työn tuloksena Paasitorni on tänään sellainen kuin on.

Anita Ritakallio toimi Paasitornin kongressipäällikkönä kahteen otteeseen vuosina 1987–1990 sekä 1995–2016. Ritakallio oli määrätietoinen uudistaja, jolla oli vahva visio Paasitornin nostamisesta uuteen kukoistukseen useamman vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen.

Ritakallion lujasta luonteesta kertoo, että hän myös irtisanoutui tehtävästään, kun ei saanut visiotaan toteutettua mielestään riittävällä tahdilla. Kaikeksi onneksi hän palasi Paasitorniin viiden vuoden kuluttua.

Esko Häsä puolestaan toimi Paasitornin toimitusjohtajana vuosina 1993–2001 ja oli vastuussa siitä, että talon ja sen palveluiden kehittäminen ja siihen liittyvät mittavat uudistukset saatiin vietyä läpi.

1990-luvun puolivälistä lähtien Paasitorni on kokenut todellisen muodonmuutoksen hieman nuhjuiseen kuntoon päässeestä työväentalosta nykyaikaiseksi ja monipuoliseksi kokous- ja tapahtumataloksi.

TUTUSTU TILAAN

Kuvassa Anita Ritakallio (Helsingin Työväenyhdistys)

Jääkiekko on Suomen johtava joukkueurheilulaji, mutta alun perin jääpallo oli ehdoton ykkönen talvisessa joukkueurheilussa.

Ensimmäinen jääpallo-ottelu pelattiin Helsingissä vuonna 1908. Jääkiekkoa alettiin pelata 1920-luvulla ja vasta 1960-luvun lopulla jääkiekko nousi jääpallon rinnalle ja lopulta ohi.

Urheilusta on vuosikymmenten mittaan tullut kokonaisvaltaista viihdettä ja sen seuraamisesta on pyritty tekemään mahdollisimman miellyttävää. Lämmin jääkiekkohalli ravintoloineen on peitonnut jääpallon seuraamisen ulkokatsomossa paukkupakkasessa.

On jääpallolla edelleen ystävänsä ja harrastajansa. Helsingissä jääpallon päänäyttämönä toimii nykyisin Brahenkenttä eli ”Braku”, jolla pääkaupungin joukkueet pelaavat kotiottelunsa.

Brakulle voi toki mennä luistelemaan muutenkin eikä siihen tarvita edes omia luistimia, sillä niitä on Brahenkentällä vuokrattavana.

TUTUSTU TILAAN

Kuvassa Brahenkenttä 1940-luvulla (Väinö Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo)

Paasitornin kerroksessa 3,5 on kaksi keskenään lähes samanlaista tilaa: Anita ja Esko. Ne on omistettu ihmisille, joiden työn tuloksena Paasitorni on tänään sellainen kuin on.

Esko Häsä toimi Paasitornin toimitusjohtajana vuosina 1993–2001 ja hänen johdollaan alkoivat talon tilojen ja palveluiden mittavat uudistukset ja modernisointi.

Häsän johtotähtenä oli Paasitornin kehittäminen arkkitehti Karl Lindahlin työtä kunnioittaen. Siitä muodostui yksi talon keskeisimpiä myyntivaltteja ja sen seurauksena syntyi myös uutta palkittua ja korkeatasoista arkkitehtuuria Siltasaareen.

1990-luvun puolivälistä lähtien Paasitorni on kokenut todellisen muodonmuutoksen nuhjuiseen kuntoon päässeestä, ravintola- ja kiinteistöpalveluita tarjonneesta työväentalosta, nykyaikaiseksi ja monipuoliseksi arkkitehtuuriltaan rikkaaksi kokous- ja tapahtumataloksi.

TUTUSTU TILAAN

Kuvassa Esko Häsä (Helsingin Työväenyhdistys)

Helsinkiin saapuvat turistit suuntaavat yleensä keskustassa Esplanadin päässä olevalle Kauppatorille. Mutta monet heistä tietävät jo, että se ihan oikea tori löytyy Hakaniemestä, tästä Paasitornin naapurista.

Alun perin Hakaniementorin paikalla oli vettä ja Siltasaari, jolla Paasitorni sijaitsee, oli silloin todellakin saari. Tori rakennettiin täyttömaalle 1800-luvun lopulla ja kaikenlainen kaupustelu käynnistyi nopeasti.

Hakaniementorilla on alusta asti myyty ihan kaikenlaisia elintarvikkeita marjoista riistaan. Pian sinne saapuivat myös kangaskauppiaat ja räätälinliikkeet. Sotavuosina Hakaniementorin täyttivät valtavat halkopinot.

Parhaimmillaan Hakaniementori on juhannusaattona – torikahvit ja saunavihdan osto haitarimusiikin säestyksellä on paras mahdollinen startti juhannuksen viettoon niille, jotka pysyvät keskikesän juhlan aikaan pääkaupungissa.

TUTUSTU TILAAN

Kuvassa Hakaniementori 1940-luvulla (Aarne Pietinen, Museovirasto)

Kun katsot ympärillesi tässä huoneessa, näet kolme teosta, joista jokaisen on signeerannut Juho Rissanen.

Rissanen oli Suomen taiteen kultakauden väkevä edustaja, joka eli aivan poikkeuksellisen monivaiheisen elämän. Hän syntyi Kuopiossa vuonna 1873 köyhään perheeseen, pääsi 15-vuotiaana maalarinliikkeen oppipojaksi ja vuonna 1896 Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulun oppilaaksi, opettajanaan mm. Helene Schjerfbeck.

Helsingistä Rissanen suuntasi kielitaidottomana Pietarin taideakatemiaan, jossa hänen opettajanaan toimi Ilja Repin. Vuonna 1918 hän muutti Tanskaan, sieltä Ranskaan ja vuonna 1939 lopulta Yhdysvaltoihin Miamiin.

Maailmankansalaiseksi itsensä kokeneella Rissasella ei koskaan ollut varsinaista kotia. Hänen elämänsä suuri trauma oli juopon isän paleltuminen kuoliaaksi taiteilijan ollessa 10-vuotias.

Juho Rissanen lahjoitti maalaukset “Rakentajia” ja “Lastin purkaminen” Helsingin Työväenyhdistykselle vuonna 1915. Hiilipiirroksen “Tappelu” on lahjoittanut sosiaalineuvos Aira Heinänen vuonna 2017.

TUTUSTU TILAAN

Kuvassa Juho Rissanen (Museovirasto)

Paasitorni sijaitsee (ainakin meidän mielestämme) kaupungin parhaalla paikalla Siltasaaressa, keskustan ja Kallion kaupunginosan välissä. Ja nyt kun olet täällä – melkein Kalliossa – kannattaa käyttää tilaisuutta hyväksi ja tutustua samalla reissulla itäisen kantakaupungin parhaisiin mestoihin.

Kallio syntyi alun perin työväestön kaupunginosaksi. Pienissä yksiöissä asui lapsiperheitä, jotka muuttivat 1960-luvulla kaupungin laitamille nousseisiin lähiöihin. Tilalle tulivat opiskelijat, nuoret aikuiset ja taitelijat.

Kaupunginosa on yhä jatkuvassa muutoksessa – paljolti siksi, että useimmat asuvat siellä vain muutaman vuoden elämästään.

Tänä päivänä Kallio on täynnä ravintoloita, baareja, kahviloita, kiinnostavia putiikkeja ja kulttuuria. Viime vuosina Kallio on vaurastunut ja se näkyy ja tuntuu – useimmiten ihan positiivisella tavalla.

TUTUSTU TILAAN

Kuvassa Fleminginkatu 2 vuonna 1961 (Teuvo Kanerva, Museovirasto)

Aivan keskellä Kalliota on Karhupuisto. Ja sen vieressä Kallion kirjasto, paloasema ja monta kivaa ravintolaa. Mutta mistä Karhupuisto on saanut nimensä?

Vastaus on aika helppo: Karhupuistossa on kuvanveistäjä Jussi Mäntysen karhuaiheinen veistos.

Alun perin Karhupuiston nimi oli Agricolan puistikko, mutta se sekoitettiin usein Agricolan kirkon viereiseen puistoon Eirassa ja karhupatsaasta saatiin puistolle sopiva uusi nimi.

Karhupuisto on hyvä paikka tutustua kalliolaiseen elämänmenoon kaikessa moninaisuudessaan. Siellä pelataan petankkia, pidetään kirpputoreja, järjestetään tapahtumia ja ihan vaan hengaillaan.

Jos sää sallii ja sinulla on siihen tilaisuus, suosittelemme pientä piipahdusta. Ja jos mukanasi on kuulokkeet, ehdotamme vierailusi ääniraidaksi Sir Elwoodin Hiljaiset Värit -orkesterin Kallio-aiheisia biisejä.

TUTUSTU TILAAN

Kuvassa Karhupuisto 1960-luvulla (Teuvo Pietinen, Museovirasto)

Ruotsalaissyntyinen arkkitehti Karl Lindahl ei koskaan opetellut puhumaan suomea, mutta teki täällä komean uran arkkitehtinä. Yksi hänen hienoimmista töistään on juuri tämä talo: Paasitorni.

Paasitornin suunnittelusta järjestettiin vuonna 1905 suunnittelukilpailu, jonka Lindahl voitti. Valmista rakennusta juhlittiin syksyllä 1908 oikein kunnolla – peräti viiden päivän verran.

Myöhemmin 20-luvulla Lindahl suunnitteli myös Paasitornin laajennusosan.

Lindahlin uran alkuvaiheessa vallitseva arkkitehtuurin ideaali oli koristeellinen Jugend, josta vaiheittain siirryttiin pelkistetympään pohjoismaiseen klassismiin.

Paasitorni edustaa hienolla tavalla tätä siirtymää: rakennuksen vanhin osa on puhdasta jugendia, 20-luvulla valmistunut taas edustaa klassismia.

Tämän kokoustilan upea uudistettu interiööri on suunniteltu tekemään kunniaa Lindahlin arkkitehtonisille arvoille ja elämäntyölle.

Kokoustilan valtavan 13 metriä pitkän freskon maalasi ruokapalkalla unkarilainen taiteilija Janos Rozs ollessaan Suomessa pakolaisena vuonna 1939.

TUTUSTU TILAAN

Kuvassa Karl Lindahl (Museovirasto)

Kun saavut Paasitorniin, tulet osoitteeseen Paasivuorenkatu 5A.

Ja aivan oikein, katu on saanut nimensä juuri samaiselta mieheltä, jonka mukaan on nimetty myös tämä huone – kuten koko rakennuskin.

Matti Paasivuori saapui Helsinkiin vuonna 1887. Nuoresta kirvesmiehestä kasvoi vuosien myötä ammattiyhdistysliikkeen ja sosialidemokraattisen puolueen voimahahmo, joka tuli tunnetuksi maltillisena ja ehdottomaan laillisuuteen sitoutuneena toimijana.

Paasivuori toimi myös Helsingin Työväenyhdistyksen johtokunnassa ja oli vahvasti vaikuttamassa Paasitornin rakentamiseen 1900-luvun alussa.

Kun eduskunta palasi sisällissodan jälkeen työhönsä pitkän istuntotauon jälkeen, sosialidemokraattien ryhmästä oli paikalle tervetullut vain yksi mies – kaikesta väkivallasta sodan aikana ehdottomasti kieltäytynyt Matti Paasivuori.

TUTUSTU TILAAN

Kuvassa Matti Paasivuori 1910-luvulla (Museovirasto)

Helsingissä on kaksi kaupunginosaa, joista tulee ensimmäisenä mieleen niiden rakennusmateriaali: betoni. Toinen niistä on Itä-Pasila ja toinen Merihaka.

Alun perin Merihaan paikalla oli pieni Pannukakku-niminen saari. Ja kuten koko ympäröivässä Sörnäisten kaupunginosassa, myös Pannukakussa panostettiin aluksi teolliseen tuotantoon. Saarella toimi jo 1700-luvulla piipputehdas ja sen jälkeen hevoskärryjä valmistanut tehdas.

Vuonna 1875 Pannukakussa pamahti, kun saarella tuolloin sijainneen konepajan höyrykattila räjähti surmaten 10 työtekijää.

1900-luvun alussa saari yhdistettiin mantereeseen, mutta vasta 1970-luvulla alkoi todella tapahtua: Pannukakun paikalle kohosi ennennäkemätön betonitalojen rypäs.

Merihaasta tuli betonirakentamisen symboli, eikä aina pelkästään positiivisessa mielessä. Nykyään Merihaka on kuitenkin varsin suosittu asuinpaikka merimaisemineen.

TUTUSTU TILAAN

Kuvassa Merihaka vuonna 1977 (Teuvo Kanerva, Museovirasto)

Pitkäsilta oli pitkään silta, joka erotti toisistaan kaksi Helsinkiä. Eteläpuolella oli hallinnon, porvarien ja yläluokan Helsinki, pohjoispuolella työväen kaupunki. Pitkänsillan ylittämisestä tuli tämän jaon myötä puheissa ja tarinoissa symbolinen ele – tapa tulla toista vastaan.

Pitkänsillan pohjoispuoli ei totisesti ollut marsalkka C.G.E. Mannerheimin kotikenttää eikä hänen tiedetä pyörineen Kallion kapakoissa.

Kerran hän kuitenkin ylitti Pitkänsillan ja kuinka ollakaan saapui juuri tänne Paasitorniin.

Tämä tapahtui vuonna 1941 ja syynä vierailuun oli Paasitornissa järjestetty partioliikkeen perustajan Robert Baden-Powellin muistojuhla.

Pitkäsilta jakaa Helsinkiä edelleen, mutta nyt sen pohjoispuolesta on tullut kaupungin elävin osa. Täällä sijaitsevat nykyisin luovan luokan työpaikat, trendikkäimmät baarit ja ravintolat, kulttuuritapahtumat ja katuelämän kiinnostavimmat ilmiöt.

TUTUSTU TILAAN

Kuvassa Suomen marsalkka Mannerheim (Sotamuseo)

Ennen television tuloa elävää kuvaa katsottiin elokuvateattereissa. Helsingissä oli parhaimmillaan peräti 49 elokuvateatteria. Niitä oli ympäri kaupunkia ja yksi varhaisimmista sijaitsi tässä salissa.

Punalyhty-niminen elokuvateatteri toimi Paasitornissa 1920-luvulla ja elokuvateatterin alkuperäiset seinäkoristeet ovat yhä näkyvissä tilan seinillä.

Kovan kilpailun vuoksi mykkäfilmejä esittänyt teatteri pysyi pystyssä vain vuoden verran.

Elokuvateatterin jälkeen tämä tila muuttui biljardisaliksi ja biljardia täällä pelattiin aina vuoteen 1976 asti.

Jos suljet silmäsi, voit kuvitella salin etuseinälle mustavalkoisen romanttisen kohtauksen – tai kuulla korvissasi biljardipallojen paukkeen.

TUTUSTU TILAAN

Kuvassa talon biljardisali vuonna 1925 (Kalle Havas, Työväen Arkisto)

Jokainen, joka on kahdeksan viime vuosikymmenen aikana pyörinyt Kallion kaupunginosassa, on joskus törmännyt Tarja Haloseen, Suomen ensimmäiseen naispresidenttiin.

Tarja Halonen on elänyt Kalliossa koko ikänsä – ja täällä hän asuu edelleen.

Ulkomaalaisten on usein lähes mahdoton käsittää, miten presidentti voi liikkua vapaasti kansalaisten keskuudessa. Mutta kaikille kalliolaisille Tarja Halonen todella on ollut tuttu näky.

Paasitorniin Halosen yhdistää moni asia, viimeksi se, että hänellä on presidenttikausiensa (2000–2012) jälkeen ollut tässä aivan naapurissa oma toimisto.

Halosen parhaat muistot Paasitornista liittyvät kuitenkin luultavasti niihin kahteen kertaan, jolloin hän saapui tänne vaali-iltana juhlimaan valintaansa Tasavallan Presidentiksi.

TUTUSTU TILAAN

Kuvassa Tarja Halonen (Helsingin Työväenyhdistys)

Aivan Paasitornia vastapäätä sijaitsee Tokoinranta, jolle on antanut nimensä Oskari Tokoi.

Harva ihminen ehtii elämänsä aikana olla niin monessa ja keskenään ristiriitaisessa roolissa kuin Oskari Tokoi. Vuonna 1917 hän toimi nykyistä pääministeriä vastaavassa virassa senaatin varapuheenjohtajana. Vuotta myöhemmin Tokoi olikin jo vallankumouksellinen, joka joutui tappion myötä pakenemaan Venäjälle.

Tokoi tuomittiin kuolemaan sisällissodan voittajien toimesta. Mutta niin Tokoi tuomittiin kuolemaan myös Venäjällä, missä hänet todettiin luopioksi ja takinkääntäjäksi.

Venäjältä Tokoi pakeni Yhdysvaltoihin, mistä käsin hän myöhemmin organisoi avustustoimintaa Suomelle toisen maailmansodan aikana.

Ympyrä sulkeutui kylmän sodan aikana, kun Oskari Tokoita syytettiin yhteistoiminnasta CIA:n kanssa kommunismin vastustamiseksi.

TUTUSTU TILAAN

Kuvassa Oskari Tokoi (Museovirasto)

Harva tietää, että yksi Paasitornin omistavan ja vuonna 1884 perustetun Helsingin työväenyhdistyksen perustajista oli aatelissäätyyn kuuluva valtiopäivämies ja yrittäjä. Moni kuitenkin saattaa muistaa, että varhaista suomalaista työväenliikettä kutsuttiin wrightiläiseksi työväenliikkeeksi.

Kyseessä on Viktor Julius von Wright, huonekalutehtailija, joka tahtoi toiminnallaan edistää työväestön olosuhteita ja samalla ehkäistä työväestön radikalisoitumista.

Monipuolinen von Wright oli myös suomalaisen designin esi-isä, joka toimi pitkään Helsingin Käsityö- ja teollisuusyhdistyksen puheenjohtajana.

Laadukasta muotoilua arvostanut von Wright taatusti viihtyisi tämän nimeään kantavan kokoustilan tyylikkäästi uudistetussa interiöörissä.

PS. Arvasit oikein, Viktor Julius on kuin onkin sukua muun muassa lintumaalauksistaan tunnetuille taidemaalareille Ferdinand, Magnus ja Wilhelm von Wrightille, jotka olivat hänen setiään.

TUTUSTU TILAAN

Kuvassa Viktor Julius von Wright (Museovirasto)

Paasitorni on koko historiansa ajan toiminut monenlaisten tapahtumien näyttämönä. Se on ollut kohtaamispaikka, jonne ihmiset ovat tulleet pitämään hauskaa, harrastamaan ja nauttimaan kaikenlaisista esityksistä.

Täällä on katsottu elokuvia, järjestetty teatterinäytöksiä, laulettu kuorossa, nyrkkeilty, vietetty iltamia, tanssittu, juhlittu ja pidetty kokouksia.

Lippuja kaikkiin talon tapahtumiin myytiin aikoinaan talon ylemmästä aulasta edelleen löytyvästä lippukassasta.

Jo varhain Paasitornin kutsumanimeksi tuli yleisön keskuudessa ”Bygga” ja kun 1970-luvun lopun diskobuumi valloitti talon, nimi tuli tutuksi taas uudelle sukupolvelle.

Tunnettu tapahtuma- ja kohtaamispaikka on ollut myös alakerran Juttutupa-ravintola.

Paasitornissa tapahtuu edelleen – tärkeitä tapahtumia ovat 2020-luvulla olleet mm. vuotuiset Pääsiäispunk, Rockabilly Xmas sekä 70- ja 80-lukujen tyyliin järjestetty Byggan Retrodisco.

Kuvassa disko juhlasalissa 1980-luvulla (Työväen Arkisto)

Alun perin Paasitornista piti tulla aika erinäköinen. Mutta sitten hanketta toteuttaneen Helsingin Työväenyhdistyksen puuhamiehet oivalsivat, että talon kallioisen tontin louhinnasta saataisiin komeaan graniittijulkisivuun tarvittavat kivet. Ja niin päädyttiin tekemään Paasitornista kivilinna.

Paasitornin alkuperäinen osa valmistui vuonna 1908. Tontilta louhittiin rakennuksen alta kuitenkin niin paljon graniittia, että sitä riitti vielä vuonna 1925 valmistuneeseen laajennusosaan ja myös koko Siltasaaren pengerrykseen.

Vuonna 2024 Paasitornin julkisivun kiviä irrotettiin, puhdistettiin ja kiinnitettiin uudelleen paikalleen. Samalla kivilaattojen kiinnityksiä ja niiden alla olevia rakenteita kunnostettiin. Julkisivu palautui näin täysin alkuperäisen näköiseksi.

Omalta tontilta louhitut yli satavuotiaat kivet saavat nyt koristaa Paasitornia vielä ainakin toiset sata vuotta tästä eteenpäin.

Kuvassa talon rakennustyömaa (Työväen Arkisto)

Paasitornin juhlasalissa on esiintynyt iso joukko kuuluisia artisteja, bändejä ja orkestereita. Mutta yksi legendaarisimmista täällä nähdyistä keikoista nähtiin salin ulkopuolella.

Kaikkien aikojen kovin suomalainen rock-bändi Hurriganes oli aivan uransa alussa. Bändin keulahahmo Remu Aaltonen oli omasta mielestään buukannut bändille sen ensimmäisen keikan Paasitorniin uudenvuoden aattona vuonna 1971.

Kun bändi pääsi paikalle, kävi ilmi, että juhlasalissa soitti jo toinen bändi (Jussi & the Boys) eikä Remulla ja kumppaneilla olisi lavalle asiaa.

Tästä tulistuneena Remu käski virittää soittokamat juhlasaliin johtaville portaille.

Ja niin kävi, että Hurriganes veti ensikeikkansa Paasitornin portaikossa.

Kuvassa Hurriganes (Museovirasto)